Uusimmat postaukset löytyvät nyt sitten 5 x 10 = 50 puolelta. Tervetuloa sinne.

                Klikkaa kuvia

Ihan näkemisen arvoinen paikka.

Tilaa Yykaakoo4 nyt blogilistalta:

16. haasteviikko alkaen 14.02.2009!

Viikon haastenumero on NELJÄ (4)!

Miten, että mistä 4, mutta sitten kotona honasin.

Ostettu tänään Seinäjoen sukumessuilta kannattaen tulevaisuutta, leivokset opiskelijatyötä.

Tämän viikon inspiksenä on lausahdus “Helmikuu on helmi”.

Tämän kollaasin kuva (kuvat) ei suurene.

Tuo helmikoru on Kiinasta. Helmet on aidot, jotka ovat simpukkaansa kiinni kasvaneet, siis aitoa luonnon kamaa. Kultaukset ja hionnat on sitten ihmisen aikaan saannosta.

15. haasteviikko alkaen 07.02.2009!

Viikon haastenumero on KAKSIKYMMENTÄVIISI (25)!

Isännän jogurtit unohtuivat jääkaappiin  ……

Tämän viikon inspiksenä on Kello viiden tee, Syanidilla, kiitos -blogin Elegian ottama valokuva. Vastaa kuvaan omalla valokuvallasi.

Haastekuva  © Elegia.

Tässä tämän kertainen ajatus Elegian kuvasta.

Osin peitossa tämäkin.

Tässä kuvassa on pikkuserkkuni ja minä, joskus 60-70 luvun vaihteen tienoilla. Pikkuserkkuni on n. 3,5 vuotta nuorempi,mutta olimme hyvin samankokoisia tuolloin. Minä olen tuo lehteä käsissä pitävä tyttö.

Kuva otettiin Lapuan maatalousnäyttelyssä, joissa kiersimme kuvan ottopäivänä ainakin äitiemme kanssa. Taisi mukana olla myös sisaruksemme, jotka olivat silloin ihan pieniä, veljeni oli ehkä 3 vuotias.

Tämä valokuva päätyi Ilkka-lehteen ja tekstissä oli jotenkin tähän tapaan, että Ilkkalippikset olivat kysyttyä tavaraa.  Muistan kuvan ottosta sen verran, että joku käski ottaa lippikset pois päästä, mutta sehän oli juuri sen kuvan juju. Olihan kuva menossa Ilkka-lehteen.

Silloin näemmä pukeuduttiin maatalousnäyttelyynkin kuin juhlaan, eli parhaat päällä.

Näissä maatalousnäyttelyssä kävin joka päivä, sillä näyttelyalue oli kouluni vieressä n. 1 km päässä kotoani. Oli kivaa, kun lähinurkilla oli jotakin katsomista ja sisäänkin pääsi ilmaiseksi.

Pikkuserkkuni oli tuohon aikaan minulle, kuin pikkusisko, ehkäpä vieläkin. Äitimme olivat serkkuja ja kotopuolen naapureita, jotka turvautuivat toisiinsa vieraalla paikkakunnalla. Perheemme kyläilivät toistensa luona viikottain. Asuimme kilometrin päässä toisistamme ja kun kasvoimme tarpeeksi isoiksi juoksentelimme väliä edes takaisin, toisen kotoa toisen kotiin. Puolessa välissä kotojamme oli riihi, joka vähän pelotti ja niin me saattelimme toinen toistamme riihelle ja siitä sitten kumpikin juoksi lujaa kotiin.

Paljon meillä on yhteisiä muistoja. Yhdessä kasvoimme lapsuudesta, nuoruuteen ja sitten aikuisuuteen. Perheetkin perustimme samoihin aikoihin. Lapsistamme kasvoi hyviä ystäviä.

Meidän välillämme on ollut sellainen näkymätön side, eli käkeämme toistemme ajatuksia ja yhteydenottoja.

Elämä on meitä kumpaakin kolhinut, pikkuserkkuani kovemmin, mutta ystävyytemme on jatkunut edelleenkin vaikeuksienkin keskellä.

Nykyisin olemme vähemmän tekemisissä toistemme kanssa, mutta tavatessamme meiltä ei jutun aiheet lopu ja saamme purkaa sydäntämmekin rauhassa toisillemme. Viihdymme hyvin toistemme seurassa ja hauskaakin meillä on.

Kasvinkumppani milloin me menemmekään syömään

Kiitos haasteesta Anu, Meripilvi ja Mireli.

Säännöt:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuva otettu 2.11.2008.

Krysanteemini jäätyi ulkona rappusille ja oli mielestäni tosi kaunis jäisenä.

Kuvan valitsin myös yhdeksi valokuvakalenterini kuvista. 

Nyt kun olen niin huonosti ehtinyt blokkaaleimaan, enkä tiedä ketkä ovat jo tähän vastanneet, niin minun täytyy tällä kertaa haastaa tähän haasteeseen kaikki blogissani käyvät, jotka eivät vielä ole saaneet tätä haastetta, mutta haluavat tähän osallistua.

Jos otat haasteen vastaan, niin olisi kivaa, että ilmoittaisit siitä minulle, haluaisiin niin kovasti nähdä myös sinun kuvasi.