118. Haaste

Tämän viikon inspiksenä on Kello viiden tee, Syanidilla, kiitos -blogin Elegian ottama valokuva. Vastaa kuvaan omalla valokuvallasi.

Haastekuva  © Elegia.

Tässä tämän kertainen ajatus Elegian kuvasta.

Osin peitossa tämäkin.

Zilga  haastoi minut Valokuvatarinaan eli kertomaan jostain vanhasta lapsuuden aikaisesta kuvasta.

Tässä kuvassa on pikkuserkkuni ja minä, joskus 60-70 luvun vaihteen tienoilla. Pikkuserkkuni on n. 3,5 vuotta nuorempi,mutta olimme hyvin samankokoisia tuolloin. Minä olen tuo lehteä käsissä pitävä tyttö.

Kuva otettiin Lapuan maatalousnäyttelyssä, joissa kiersimme kuvan ottopäivänä ainakin äitiemme kanssa. Taisi mukana olla myös sisaruksemme, jotka olivat silloin ihan pieniä, veljeni oli ehkä 3 vuotias.

Tämä valokuva päätyi Ilkka-lehteen ja tekstissä oli jotenkin tähän tapaan, että Ilkkalippikset olivat kysyttyä tavaraa.  Muistan kuvan ottosta sen verran, että joku käski ottaa lippikset pois päästä, mutta sehän oli juuri sen kuvan juju. Olihan kuva menossa Ilkka-lehteen.

Silloin näemmä pukeuduttiin maatalousnäyttelyynkin kuin juhlaan, eli parhaat päällä.

Näissä maatalousnäyttelyssä kävin joka päivä, sillä näyttelyalue oli kouluni vieressä n. 1 km päässä kotoani. Oli kivaa, kun lähinurkilla oli jotakin katsomista ja sisäänkin pääsi ilmaiseksi.

Pikkuserkkuni oli tuohon aikaan minulle, kuin pikkusisko, ehkäpä vieläkin. Äitimme olivat serkkuja ja kotopuolen naapureita, jotka turvautuivat toisiinsa vieraalla paikkakunnalla. Perheemme kyläilivät toistensa luona viikottain. Asuimme kilometrin päässä toisistamme ja kun kasvoimme tarpeeksi isoiksi juoksentelimme väliä edes takaisin, toisen kotoa toisen kotiin. Puolessa välissä kotojamme oli riihi, joka vähän pelotti ja niin me saattelimme toinen toistamme riihelle ja siitä sitten kumpikin juoksi lujaa kotiin.

Paljon meillä on yhteisiä muistoja. Yhdessä kasvoimme lapsuudesta, nuoruuteen ja sitten aikuisuuteen. Perheetkin perustimme samoihin aikoihin. Lapsistamme kasvoi hyviä ystäviä.

Meidän välillämme on ollut sellainen näkymätön side, eli käkeämme toistemme ajatuksia ja yhteydenottoja.

Elämä on meitä kumpaakin kolhinut, pikkuserkkuani kovemmin, mutta ystävyytemme on jatkunut edelleenkin vaikeuksienkin keskellä.

Nykyisin olemme vähemmän tekemisissä toistemme kanssa, mutta tavatessamme meiltä ei jutun aiheet lopu ja saamme purkaa sydäntämmekin rauhassa toisillemme. Viihdymme hyvin toistemme seurassa ja hauskaakin meillä on.

Kasvinkumppani milloin me menemmekään syömään

Minulle on tullut useampi haaste tähän kuvahaasteeseen, en vaan ole ehtinyt vastaamaan.

Kiitos haasteesta Anu, Meripilvi ja Mireli.

Säännöt:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuva otettu 2.11.2008.

Krysanteemini jäätyi ulkona rappusille ja oli mielestäni tosi kaunis jäisenä.

Kuvan valitsin myös yhdeksi valokuvakalenterini kuvista. 

Nyt kun olen niin huonosti ehtinyt blokkaaleimaan, enkä tiedä ketkä ovat jo tähän vastanneet, niin minun täytyy tällä kertaa haastaa tähän haasteeseen kaikki blogissani käyvät, jotka eivät vielä ole saaneet tätä haastetta, mutta haluavat tähän osallistua.

Jos otat haasteen vastaan, niin olisi kivaa, että ilmoittaisit siitä minulle, haluaisiin niin kovasti nähdä myös sinun kuvasi.

Yykaakoo4 - Haaste 14

31.01.2009 - 10:49

14. haasteviikko alkaen 31.01.2009!   Viikon haastenumero on KYMMENEN (10)!

Onkos tässä nyt sitten metri

Valokuvatorstai  haaste 117; Moni

 Moni suomalainen on käynyt Kiutakönkäällä, mutta ei kuitenkaan talvella.

Kannattaisi

13. haasteviikko alkaen 24.01.2009!

Viikon haastenumero on KOLMEKYMMENTÄKAKSI (32)!

Nyt menin siitä missä aita on matalin, eli 12.1.2009 suoritetussa arvonnassa oli mukana myös nro 32 ja se sattui vielä postauksessa olevaan kuvaani keskelle.

Tässä kuvassa hyvää on se, ettei numeron “omistajaa” näy, vaan hänen nimimerkkinsä on jäänyt muiden lippusten alle.

116. Haaste; Planeetta